Kirkkomuusikko Jopi Harri siirtyi tuonilmaisiin osaksi riemuitsevaa seurakuntaa keskiviikkona 12.1.2022 lauantaina sattuneen yllättävän sairauskohtauksen seurauksena.

Jopi Harri (s. 6.12.1967) on tunnettu kirkkokunnassamme laajasti kirkkolaulajana, säveltäjänä, sovittajana, kirkkomusiikin tutkijana ja aktiivisena ortodoksina. Jumalanpalvelukset ja erityisesti niiden musiikillinen, soiva sisältö olivat Jopin elämäntyö ja suuri rakkaus.

Kirkkomusiikin saralla Jopi Harri ehti tehdä hyvin paljon. Hän liittyi 11-vuotiaana Turun ortodoksisen kirkon kuoroon ja hänet liitettiin ortodoksiseen kirkkoon vuonna 1983. Turussa Jopi tutustui jo varhain kirkkoslaavinkieliseen kirkkolauluperinteeseen, jota pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkossa on harjoitettu alusta asti. Silloin vielä kirkossa lauloi erillinen slaavinkielinen kuoro, aina kliirossilta veisaten. Jopi oli mukana tuonkin kuoron riveissä omaksuen samalla sitä kulttuuriperintöä, jonka vaalimisen ja jatkamisen koki myöhemmin elämäntehtäväkseen. Historiantaju, perinne, perusteellinen kriittinen silmä uudelle, tilanteeseen sopiva ja voimavarat huomioonottava käytännöllisyys – nämä ohjasivat Jopin työtä. Suurimpana vaikuttajana ja esikuvana Jopilla kirkkolauluun oli Pekka Torhamo.

Pian Jopin kirkkomusiikkiharrastus laajeni myös kotikaupungin ulkopuolelle. Tutuksi tulivat Helsingin ortodoksiset kuorot, varsinkin itsekin nuorena nukkuneen protodiakoni Hannu Konosen Elpis-kuoro ja Peter Mirolybovin Uspenskin katedraalin mieskuoro. Näiden molempien suurten kuoronjohtajien levytyksillä Jopi oli jo varsin nuorena mukana, myös solistisissa tehtävissä. Jopi valmistui 2002 myös Turun ammattikorkeakoulusta musiikin ammattilaiseksi. Tämä poikikin erilaisia solistitehtäviä myös muissa kuin kirkon piireissä – suuresta äänestä riittää moneen.

Jopi tunnetaan kirkkokunnassamme erityisesti voimakkaana, kantavana ja ilmaisukykyisenä tenorina. Häntä kuultiinkin useiden kuorojen solistina, oman kotikuoronsa lisäksi esimerkiksi Ortodoksisessa kamarikuorossa. Vaikeidenkaan soolo-osuuksien laulaminen ei näyttänyt eikä tuntunut tuottavan juuri mitään vaikeuksia, vaikka tosiasiassa pohjana oli vuosikymmenien harjoittelu, suuri intohimo ja asiantuntijuus. Jopin omistautuneisuus kuuluu erityisesti Turun ortodoksisen kirkon kuoron vuonna 1999 julkaisemalla Pavel Tsesnokovin sävellyksiä sisältävällä albumilla.

Jopilla oli myös akateeminen ura. Hän kirjoittautui Turun yliopistoon valmistuttuaan ylioppilaaksi Tuureporin lukiosta 1986 ja valmistui musiikkitieteestä maisteriksi vuonna 1997. Musiikkitieteen oppiaineessa Jopi toimi myös opettajana. Jatko-opinnoissa Jopi suuntautui selkeästi kirkkomusiikin tutkimukseen. Lisensiaatintutkielma vuodelta 2001 käsittelee suomalaista kahdeksansävelmistöä suhteessa venäläiseen traditioon. Jopi väitteli filosofian tohtoriksi musiikkitieteen oppiaineesta väitöskirjallaan St. Petersburg Court Chant and the Tradition of Eastern Slavic Church Singing (Pietarin hovikapellan sävelmistö ja itäslaavilainen kirkkolaulutraditio) vuonna 2012. Väitöstutkimus käsittelee Suomessakin kaikkialla käytössä olevaa kirkkolaulurepertuaaria. Tutkimus osoitti, että toisin kuin aiemmassa kirjallisuudessa ja kenties yleisessä mielipiteessäkin väitetään, hovikapellan sävelmistön yhteydet aiempiin itäslaavilaisiin sävelmistöihin ovat selkeät. Mittavassa tutkimuksessa musiikkianalyysin kohteena olivat sekä harmoniat että melodiat. Tämän lisäksi väitöskirjassa on laaja katsaus itäslaavilaisen kirkkomusiikin historiaan ja taustaan. Jopin persoonalle tunnusomaisesti hän ei tyytynyt mihinkään perustelemattomaan tai ideologisesti värittyneeseen yleiseen näkemykseen, vaan tiedemiehen koulutuksella, systemaattisuudella ja tarkkuudella otti asioista selvää. Väitöskirjan jälkeen Jopin tutkimus keskittyi pääosin valamolaisiin sävelmiin, joihin hän oli perehtynyt nykyajan tutkijoista ja kirkkolaulajista parhaiten. Jopi onkin kansainvälisesti hyvin tunnettu kirkkomusiikin tutkija. Kirjaimellisesti viimeisenä päivänään Jopi valmisteli uutta julkaisua valamolaisista sävelmistä.

Jopin voimakkain, tärkein ja kuuluvin vaikutus on ollut hänen käytännön työnsä kirkkomusiikin parissa. Vuonna 2019 pyhän Ristin juhlana Salossa Jopi vihittiin lukijaksi, jonka jälkeen hän ikään kuin eli jatkuvaa jumalanpalvelusta. Erityisesti viime vuosina Jopi löysi luontevan paikkansa Valamon Kristuksen kirkastumisen luostarista – sen arkistosta ja sen kliirossilta. Arkistossa Jopi tutki ja luetteloi valamolaisia käsikirjoituksia ja kliirossilla veisattiin näitä tutkimuksen hedelmiä, joita Jopi sovelsi käyttöön uskomattomalla tahdilla. Hän tuotti valtavan määrän nuottimateriaalia, joista suuren osan hän julkaisi ilmaiseksi saataville omalla nettisivullaan. Jopia on erityisesti kiittäminen siitä, että valamolaisilla sävelmillä voidaan laulaa suomeksi nyt jo paljon. Vanhan veljestön kuollessa valamolainen kirkkolauluperinne melkein kokonaan sammui, mutta nyt voi liioittelematta sanoa, että Jopi herätti sen jälleen henkiin.

Jopi oli myös säveltäjä. Suurin yksittäinen sävellystyö on vuoden 2010 XVII ortodoksisille kirkkolaulupäiville tilattu liturgiasävellys, jonka PSHV julkaisi vuonna 2008. Sävelmistö on yhtenäinen kokonaisuus, jossa näkyy Jopille ominainen kokonaisvaltaisuus, tinkimättömyys ja käytännöllisyys. Liturgiasävellyksen hän kirjoitti hieman alempaan säveltasoon kuin esimerkiksi meille tuttu nuottiliturgia. ”Suomalaisille täytyy kirjoittaa vähän alemmas”, hän kommentoi kerran, koska tunsi millaiset suomalaisen kirkkolaulun voimavarat tässä ajassa ovat. Jopi halusi jatkuvasti kehittää kirkkolaulua ja jumalanpalvelusta. Viimeisinä vuosinaan hänen toimestaan julkaistiin esimerkiksi liturginen psalttari – sekä ilmaiseksi ladattavana tekstiversiona, että jo aiemmin julkaistuna mobiililaitesovelluksena. Myös autenttiseen valamolaiseen harmoniaan perustuva käsikirjoitusten pohjalta koottu liturgiasävelmistö on julkaistu Valamon luostarin toimesta.

Jopin yllättävä sairauskohtaus lauantaina 8.1. järkytti laajasti ihmisiä. Jopi oli saman päivän aamuna vielä toiminut kanttorina jumalallisessa liturgiassa Eurassa. Kirkon jäsenet osoittivat rakkautensa rukoilemalla Jopin puolesta ympäri Suomea ja ulkomaita myöten, myös Jopille rakkaassa Odessan kaupungissa. Katolisen kirkon laulajaveljet ovat myös muistaneet Jopia, lauloihan hän myös Schola Gregoriana Aboensiksessakin. Tämä valtavan suuri muistaminen on se palkka, jonka Jopi sai suuresta työstään. Kuolinviestin tultua siihen reagoitiin kaikkialla kirkkokuntamme alueella ja muistopalveluksia alettiin toimittaa välittömästi. Niiden toimittaminen jatkuu edelleen. Jopi sai siis vielä tuhannet ihmiset kirkkoon ja rukoukseen – se on hänen lahjansa meille.

Jopin uniikkia persoonaa jäävät kaipaamaan perheen, lukuisten ystävien, laulajatovereiden, kaukaistenkin kontaktien lisäksi Jopille niin rakas Iivo-poika.

Anna, oi Jumala, lepo palvelijallesi ja saata hänet paratiisiin, jossa pyhien joukot ja vanhurskaat loistavat niin kuin tähdet.

Jopin tuotantoon voi tutustua hänen omalla sivustollaan: http://ecmr.fi/

Teksti: Jyri Luonila
Kuva: Markus Hänninen


Jopille toimitettu panihida kolmantena päivänä hänen kuolemastaan striimattiin seurakunnan Youtube-kanavalla, se on nähtävillä tämän linkin kautta.

Perjantaina 28. 1. 2022 toimitetaan hautauspalvelus, joka on nähtävillä tämän linkin kautta.