PYHÄ EHTOOLLINEN

Kirkon sakramenteista tärkein ja keskeisin on pyhän ehtoollisen sakramentti. Sakramenti merkitsee niin ykteyttä Kristuksen kuin koko hänen ruumiinsa, kirkon, ja kaikkien sen jäsenten, seurakuntalaisten kanssa. Ehtoolliseen osallistuminen on siis myös osoitus kirkon jäsenyydestä. Tämän vuoksi – tai tämän varmistamiseksi – kristillisen yhteisön pirstaloituessa vuosisatojen saatossa ehtoollista on jaettu vain oman yhteisön jäsenille. Siksi ortodoksisessa kirkossa ehtoolliseen voivat osallistua vain ortodoksisen kirkon jäsenet ja siksi ortodoksi ei osallistu ehtoolliseen toisissa kristillisissä yhteisöissä. Poikkeuksia on harvoin ja niistä päättää hiippakunnan piispa.

Ehtoollinen on osa kirkon yhteistä ja julkista jumalanpalvelusta, liturgiaa. Ehtoolliseen osallistuminen ei ole koskaan henkilökohtaisen hurskauden harjoittamista. Liturgia on kuoleman voittamisen riemujuhla, jossa kirkko on matkalla ja osallistuu Taivasten valtakuntaan yhteisönä. Niinpä vain vakavasti sairaita ja kuolevia varten ehtoollista varataan liturgiasta erillään jaettavaksi.

Pyhään ehtoolliseen kuuluu myös erottamattomasti valmistautuminen sekä kiittäminen. Valmistautumiseen kuuluvat täyspaasto (ei sairaat, raskaana ovlevat tai pienet lapset) riippuen siihen osallistumisen ajankohdasta. Vähintään kuuteen tuntiin ennen ehtoolliseen osallistumista ei tulisi syödä eikä juoda mitään.

Myös katumuksen sakramentti on osa valmistautumista. Jos osallistut säännöllisesti ehtoolliseen ja sinulla on vakituinen rippi-isä, jonka kanssa on sovittu esimerkiksi valmistautumisesta ehtoolliseen, ei aina ennen ehtoolliseen osallistumista ole tarpeellista osallistua katumuksen sakramenttiin. Katumuksen sakramenttiin olisi hyvä osallistua ennen ehtoollista jos ei ole vakituista rippi-isää tai ehtoolliseen osallistuminen ei ole säännöllistä. Liturgian aikana ei kuitenkaan toimiteta katumuksen sakramenttia. Joissakin paikalliskirkoissa edellytetään, että katumukseen osallistutaan ennen jokaista ehtoollista. Suomessa piispainkokous on antanut ohjeen, jonka mukaan säännöllisesti sakramentteihin osallistuva voi rippi-isän siunauksella käydä ehtoollisella osallistumatta joka kerta katumuksen sakramenttiin.

Valmistautumiseen  ja kiittämiseen kuuluvat myös rukouskirjasta löytyvät rukoukset ehtoollisen edellä sekä kiitosrukoukset ehtoollisen jälkeen. Ne ovat rukouksia, joiden avulla kukin omassa hiljaisuudessaan hämmästyy Kristuksen suuresta pelastustyöstä, josta on saanut tulla osalliseksi.

Ehtoollisaineina käytetään leipää ja viiniä, jotka ortodoksisen kirkon uskon mukaan muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Näiden lisäksi ehtoolliskalkkiin lisätään kuumaa vettä. Pappi antaa ehtoollisen yhteisestä kalkista lusikalla suoraan suuhun. Ehtoolliseen osallistuttuaan kirkkokansa nauttii kirkkosalin puolella palan kirkkoleipää ja tilkan jälkiviiniä.