MIRHAVOITELUN SAKRAMENTTI

Heti kasteen jälkeen toimitetaan mirhavoitelun sakramentin, jossa pappi voitelee mirhalla ristinmerkin kastetun otsaan, silmiin, sieraimiin, suuhun, molempiin korviin, rintaan, käsiin ja jalkoihin. Samalla hän lausuu jokaista ristinmerkkiä piirtäessään ”Pyhän Hengen lahjan sinetti”, johon kummi vastaa ”Aamen”. Mirhavoitelun sakramentti onkin juuri Pyhän Hengen vuodattamisen toimitus. Kun kaste nähdään lupaukseksu yhdistyä Jumalaan, niin mirhavoitelu on tämän lupausken vahvistus eli sinetti.

Kirkon varhaisessa historiassa piispat toimittivat kätten päälle panemisen toimituksen kastetuille joko heti kasteen yhteydessä tai myöhemmin hiippakuntaansa kiertäessään. Kristittyjen määrän lisääntyessä itäisessä kirkossa vakiintui tapa siunata erityinen sakramenttiöljy, mirha. Tätä piispan siunaamaa öljyä jaettiin papeille, jotta he saattoivat toimittaa Pyhän Hengen vuodattamisen jo kasteen yhteydessä.

Nykyisin Suomen ortodoksisessa kirkossa käytettävää mirhaa valmistetaan Konstantinopolin patriarkaatin kirkossa pääsiäistä edeltävällä suurella viikolla aina kymmenen vuoden välein. Sen valmistuksessa ja siunaamisessa käytetään 700-luvulta peräisin olevaa kaavaa.

Jos joku haluaa liittyä ortodoksiseen kirkkoon aikuisiällä ja hänet on aikaisemmin kastetettu kristillisessä kirkossa Pyhän Kolminaisuuden nimeen, ei liittyjää kasteta uudelleen, vaan toimitetaan ainoastaan mirhavoitelun sakramentti.  Kastamaton kirkon jäseneksi aikova liitetään ortodoksiseen kirkkoon toimittamalla sekä kasteen että mirhavoitelun sakramentit.