Uusia alkuja

Kupoli 5/2016, pääkirjoitus

Uusia alkuja

Vuoden loppu tarkoittaa valmistautumista juhlaan – joulu on jo ovella. Hyvän joulun toivotuksia on monenlaisia; jotkut toivottavat iloista juhla-aikaa, toiset sanovat ”Season’s greetings” tai toivottavat hyvää uutta vuotta. Meidän kristittyjen tulisi muistaa, että juhlan oikea nimi on Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymä.

Kalenterivuoden vaihtuessa on 12 päivän jakso, johon mahtuu kolme isoa juhlaa jotka kaikki tarkoittavat uutta alkua. Juhlakausi alkaa joulukuun 25. päivänä (ei siis vielä jouluaattona) Herramme syntymän juhlalla. Herran syntymä oli ennustettu Vanhassa Testamentissa, mutta vain harvat ymmärsivät profeettojen sanat. Jumalan Pojan tulo maan päälle oli Jumalan rakkauden merkki luoduille. Betlehemin ihme oli uusi alku ihmisille, kuten maailman luominen aikojen alussa. Opetus, jonka Vapahtaja toi ihmisille, on rakkauden ja rauhan opetus. Muistamme profeetan sanat: ”Hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme” (Matt. 1, 23). Ihmisen, luomakunnan kruunun, tulisi näin ollen aloittaa uusi elämä – ei miten tahansa, vaan Jumalan kanssa ja Jumalan läsnä ollessa.

Tammikuun ensimmäinen päivä on maallisen kalenterin uusi vuosi ja monelle sekin uusi alku. Suunnittelemme tulevaa vuotta ja yritämme edistyä sekä maallisessa että hengellisessä elämässä. Kun laulamme ”monia vuosia” uuden vuoden yönä, muistakaamme laulaa sekä ruumiille että kuolemattomalle sielulle. Toivomme monia vuosia ja ikuista elämää iankaikkisessa ilossa. Vuodenvaihteessa 1. tammikuuta meillä ortodokseilla on muuten lisäksi vielä kaksi muuta juhlaa; Herran ympärileikkaus ja Pyhän Basileios Suuren päivä.

Juhlakauden kolmas uusi alku on Herran kaste eli teofania tammikuun 6. päivänä. Otettuaan vastaan kasteen Jordanissa, Vapahtaja aloitti toimintansa maan päällä. Tämä oli uusi alku kaikille ihmisille. Pyhä Kolminaisuus oli mukana Vapahtajan toiminnassa alusta alkaen: Poika Jordanin virrassa, Isän ääni, joka kuului taivaasta ja Pyhä Henki kyyhkysen muodossa – aivan kuten Pyhä Kolminaisuus oli yhdessä maailman luomisessa.

Luonto elää vuodenaikojen mukaan. Hengellinen elämä taas rytmittyy kirkollisten juhlien mukaan. Juhlien aikana pukeudumme hienosti, syömme hyvin ja noudatamme erilaisia juhlaperinteitä. Ruumiista huolta pitäminen on tietysti tärkeää sekin, mutta emme saa unohtaa, että meillä on myös sielu. Muistakaamme, että sielu tarvitsee hienoja hengellisiä vaatteita ja sielua tulee ravita hengellisellä ruoalla. Jos ajattelemme ja toimimme näin, meidän on helpompi sanoa lähimmäisille: ”Hyvää Herran syntymäjuhlaa!” Samaa minä toivotan nyt kaikille seurakuntalaisille perheineen ja toivon, että tämä juhlakausi on uusi alku sekä sielulle että ruumiille.

Kirkkoherra Ion Durac

Teksti on julkaistu Turun ortodoksisessa seurakuntalehti Kupolissa numerossa 5/2016