Kupoli 2/2019, papin palsta

Ristinmerkin merkitys

 

Risti on meille kristityille erityisen tärkeä symboli. Emme osaa edes kuvitella uskoamme ilman ristiä. Pyhä apostoli Paavali muistuttaa meitä ristin merkityksestä: ”Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä” (Gal. 6:14).

Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan halua puhua ainoastaan ristin tärkeydestä, vaan ristinmerkin tekemisestä. Siitä, miten ristinmerkki tulisi tehdä, sekä siitä onko sopivia tai epäsopivia hetkiä ristiä itsensä.

Tehdessämme ristinmerkin siunaamme itsemme, ajatuksemme, tunteemme ja kättemme teot. Samalla kunnioitamme Vapahtajan kärsimyksiä ja ylösnousemusta piirtämällä yllemme ja eteemme ristin ja kumartamalla tämän ristin edessä. Muistamme myös Pyhää Kolminaisuutta ja Kristuksen kahta luontoa ristinmerkkiin kohottamamme kahden sormen asennolla.

Usein näkee, että ristinmerkki tehdään nopeasti ja jopa huolimattomasti. Kunnioitus tätä suurta symbolia kohtaan kuitenkin velvoittaisi meitä tekemään ristinmerkin huolellisesti ja ajatuksella.

Ristinmerkkien määrä jumalanpalvelusten tai henkilökohtaisen rukouksen aikana ei ole tärkeää. Meidän tulisi ristiä itsemme keskittyneesti ja hengellisesti, eikä vain ruumiillisesti ja rutiininomaisesti. Ristinmerkki on osa rukoustamme ja meidän tulee tiedostaa, miksi teemme ristinmerkin juuri sillä hetkellä. Turha näyttävyys olisi myös hyvä kitkeä pois. Emme tee ristinmerkkiä näyttääksemme muille kirkossa olijoille omaa rukoustamme. Ristinmerkin tulee kuvastaa omaa kunnioitustamme Jumalaa kohtaan nöyrästi, mutta selkeästi ja hätäilemättä.

Periaatteessa emme voi tehdä ristinmerkkiä väärässä kohtaa palvelusta. Teemme ristinmerkin saapuessamme kirkkoon ja lähtiessämme sieltä. Arjessa, aloittaessamme työn tai kiittäessämme ruoasta. Kun aloitamme ja lopetamme henkilökohtaiset rukoukset. Erityisesti tulisi jumalanpalveluksen aikana tehdä ristinmerkki muistaessamme “Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä” tai kuullessamme sanat “Kunnia olkoon…”, jotka on osoitettu Jumalalle.

 

Isä Ion Durac