Oikeus oman uskonnon opetukseen on turvattu lailla

Kupoli 3/2017, artikkeli

Oikeus oman uskonnon opetukseen on turvattu lailla

Koululaiset nauttivat tällä hetkellä hyvin ansaitusta kesälomasta. Ei ole kuitenkaan liian aikaista jo valmistautua elokuussa alkavaan uuteen kouluvuoteen. Lukuvuoden alkaessa ajankohtaiseksi tulevat jälleen myös uskonnonopetusasiat. Keräsimme pienen tietopaketin peruskouluikäisten lasten vanhemmille ortodoksiseen uskonnonopetukseen liittyen.

Uskonnonopetus herättää aika ajoin keskustelua mediassa ja liikkeellä on monenlaisia väärinkäsityksiä ja uhkakuviakin. Uskonnonopetuksen tarpeellisuutta kyseenalaistetaan eduskuntaa myöten ja jopa opetuksen lakkauttamista väläytellään. Perusopetuslain ja vuonna 2016 voimaan tulleen uuden opetussuunnitelman mukaan kouluilla on Suomessa (Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta) kuitenkin edelleen velvollisuus järjestää oppilaille oman uskonnon opetusta.

”Kolmen oppilaan sääntö”

Perusopetuslain mukaan oppilas osallistuu koulussa oman uskonnon opetukseen. Ortodoksioppilaan kohdalla tämä tarkoittaa osallistumista ortodoksisen uskonnon tunneille. Uskonnonopetus voidaan järjestää joko oppilaan omassa koulussa, etäopetuksena verkkoyhteyden kautta tai keskitetysti jossakin toisessa koulussa, jossa oppilaat käyvät omalla uskontotunnilla.

Kunnan on lain mukaan järjestettävä ortodoksisen uskonnon opetusta, mikäli kunnassa on kolme tai useampi ortodoksioppilas. Turun ortodoksisen seurakunnan alueella tämä ”kolmen oppilaan sääntö” on täyttynyt lähes joka kunnassa viime vuosien aikana. Pienissä kunnissa ortodoksioppilaiden määrä voi kuitenkin vaihdella vuosittain. Joskus voi käydä niin, että opetus on jo aloitettu ja ortodoksioppilaiden määrä laskeekin alle kolmeen. Tällaisessa tapauksessa opetusta ei saa keskeyttää niin kauan kuin oppilas asuu samassa kunnassa.

Jos kunnassa asuu 1-2 ortodoksioppilasta, ei kunnalla ole lain mukaan velvollisuutta järjestää ortodoksisen uskonnon opetusta. Tällaisissa tapauksissa seurakunta tarjoutuu maksamaan kunnalle opetuksen kulut, lukuun ottamatta oppikirjoja ja mahdollisen etäopetuksen valvojan palkkaa.

Vanhempien aktiivisuus avainasemassa

Vaikka laki on uskonnonopetusasiassa selkeä, ei oman uskonnon opetus kuitenkaan aina käytännössä suju ongelmitta. Koulu voi kokea vähemmistöuskontojen opetuksen järjestämisen työlääksi ja motivaation lisäksi myös tietoa puuttuu.

Oman uskonnon opetus pitäisi koulun puolesta järjestää automaattisesti ja ilman, että vanhemmat joutuvat sitä erikseen vaatimaan. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että huoltajien aktiivisuus on avainasemassa. Vanhempien kannattaakin jo heti lukuvuoden alussa tiedustella koulusta, miten uskonnonopetus on järjestetty ja muistuttaa tarvittaessa lain takaamista oikeuksista.  

Jos koulu ei vanhempien pyynnöistä huolimatta järjestä opetusta asianmukaisesti, voivat vanhemmat pyytää seurakuntaa ottamaan yhteyttä kouluun. Seurakunnasta löytyy myös tiedot kunnassa asuvien ortodoksioppilaiden määrästä. Viime kädessä asia voidaan viedä eteenpäin kirkollishallitukseen, jossa on uskonnonopetuksen lainopilliseen puoleen perehtynyt koordinaattori.

Identiteettiä rakentamassa

Miksi oman uskonnon opetus sitten on niin tärkeää? Perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan ortodoksisen uskonnonopetuksen keskeisin tehtävä on vahvistaa ja ylläpitää oppilaan ortodoksista identiteettiä. Uskontotunneilla perehdytään omaan uskontoon ja suomalaiseen kulttuuriperintöön, ja tutustutaan myös muihin uskontoihin. Tavoitteena on antaa aineksia oppilaan oman maailmankatsomuksen rakentamiseen ja eettisesti vastuuntuntoiseksi ihmiseksi kasvamiseen. Oman uskonnon oppitunneilla voi myös tutustua muihin paikkakunnan ortodokseihin ja näin madaltaa kynnystä esimerkiksi kristinoppileirille osallistumiseen.

FAKTAA ORTODOKSISEN USKONNON OPETUKSESTA:

– Ortodoksioppilailla on uskonnonvapauslain mukaan oikeus oman uskonnon opetukseen
– Uskonnonopetuksen järjestäminen on kunnan/kaupungin vastuulla
– Opetusta on järjestettävä, jos kunnassa on kolme (3) tai useampi ortodoksioppilas
– Ortodoksiksi lasketaan myös ne oppilaat, jotka eivät kuulu seurakuntaan, mutta ovat kasvatus- ja kulttuuritaustaltaan ortodokseja (esim. maahanmuuttajataustaiset oppilaat, jotka eivät ole vielä liittyneet paikallisen ortodoksisen seurakunnan jäseniksi)
– Koulun tehtävä on järjestää oman uskonnon opetusta ilman erillistä vaatimusta vanhemmilta
– Vanhempien on hyvä olla heti kouluvuoden alussa yhteydessä opettajaan ja/tai rehtoriin ja tiedustella miten uskonnonopetus on järjestetty.
– Epävarmoissa tilanteissa vanhemmat voivat ottaa yhteyttä seurakuntaan. Seurakunta voi selvittää oppilaan kotikunnan oppilastilannetta ja tarvittaessa olla yhteydessä kouluun ja kuntaan. 

Jutun on koonnut Maria Hokkinen. Lähteinä on käytetty ort.fi-sivustolta löytyvää materiaalia ja perusopetuslakia (1998/628).

Teksti on julkaistu Turun ortodoksisessa seurakuntalehti Kupolissa numerossa 3/2017.