Mitä kuuluu Turku?

Kupoli 2/2018, pääkirjoitus

Mitä kuuluu Turku?

Tämä kysymys esitetään minulle usein kokouksissa ja muissakin tilaisuuksissa tavatessani ihmisiä oman seurakunnan ulkopuolelta. Helpoin vastaus on: “Kiitos hyvää”, mutta toki usein seuraa myös yksityiskohtaisempia kysymyksiä. Mielelläni jatkan näihin yksityiskohtaisiin kysymyksiin vastaamista “kiitos hyvää”-linjalla, sillä hyväähän seurakuntaan kuuluu. Seurakuntamme kasvaa ja seurakuntalaiset ovat tyytyväisiä ja aktiivisia osallistuen niin jumalanpalveluksiin kuin erilaisiin seurakunnassa järjestettäviin tapahtumiin. Kaikista hyvistä asioista huolimatta mieltä painaa kuitenkin kolme huolenaihetta.

Ensimmäisen huolena mainittakoon Toriparkki, jonka rakennustöiden on määrä alkaa tänä vuonna Turun ortodoksisen kirkon vieressä. Seurakuntalaiset ovat murehtineet niin liikennejärjestelyjen muutoksista kirkon ympärillä kuin kaivuutöiden mahdollisista vaikutuksista kirkon rakenteisiin. Tässä lehdessä asiantuntijat pyrkivät vastaamaan yleisimpiin kysymyksiin Toriparkkiin liittyen.

Toinen huolenaihe on uskonnonopetus sekä koululaisten kirkkopäivien jatkuvuus. Yhteiskunnallisen painostuksen myötä koulujen uskonnonopetusta on uudistettu ja uudistetaan edelleen. Pahimmissa skenaarioissa uskonnonopetus poistettaisiin kouluista jopa kokonaan. Erityisesti vähemmistöuskontojen, kuten ortodoksisen uskonnon, opetus on monin paikoin ahtaalla. Viime aikoina kunnat ja koulut ovat halunneet vähentää ortodoksioppilaiden kirkkopäiviä kahdesta yhteen vuodessa. Nämä tapahtumat ovat kuitenkin hyvin tärkeitä. Syksyisin ja keväisin järjestettävät koululaisten kirkkopäivät ovat olleet jo vuosikymmenien ajan vuoden ainoat tilaisuudet, joissa kaikki seudun ortodoksioppilaat ovat kokoontuneet yhteen. Ortodoksilapset ja -nuoret eri kouluista ja kunnista ovat voineet kahdesti vuodessa osallistua yhdessä liturgiaan, tutustua toisiinsa ja oppia uutta. Valitettavasti jotkut koulut haluavat estää oppilaiden osallistumisen kirkkopäiviin. Vapaata ei anneta ja koulukyyti kirkolle ei järjesty.

Huolen aiheista uusin on suunnitteilla oleva valtakunnallinen seurakuntien ja hiippakuntien rajojen muuttaminen ja samalla koko kirkon organisaation uudelleen järjestäminen. Suuren uudistushankkeen toivotaan tuovan säästöjä kirkolle ja seurakunnille. Vaikka ajatus onkin jalomielinen, tämän kaltaisia muutoksia ei kuitenkaan tulisi tehdä hätäisesti. Ennen muutosten toimeenpanemista tulee käydä perusteellisia keskusteluja kaikkien seurakuntien kanssa ja näin toivoa, että hyvästä ajatuksesta ei aiheudu enemmän haittaa kuin hyötyä.

Seurakunta on Kirkon perustus. Jokaisella seurakunnalla on omanlaisensa identiteetti. Seurakunnissa toimitetaan jumalanpalvelukset, järjestetään toimintaa erilaisissa kerhoissa, pidetään yhteisiä juhlia. Tämä kaikki seurakuntalaisia varten. Suomessa on nyt jo alueellisesti suuria seurakuntia. Kuitenkin seurakuntalaiset ovat aktiivisia niin kirkossa käymisessä kuin vapaaehtoistyössä tai tapahtumiin osallistumisessa. Tällä hetkellä suunnitelmissa saattaa olla vielä suurempien alueiden yhteen saattaminen. Mitä tämä merkitsisi seurakuntalaisille?

Kaikkien ortodoksien yhteisenä tavoitteena on, että kirkkomme toimii jatkossakin hyvin ja identiteetti pysyy vahvana. Tämä myös omalta osaltaan kannustaa vapaaehtoisia työntekijöitä uhraamaan omaa aikaansa Jumalalle ja seurakunnalle. Olen huolissani siitä, että nykyistä suuremmat seurakuntayksiköt heikentäisivät vapaaehtoisten motivaatiota ja vähentäisivät sitoutuneisuutta omaan seurakuntaan.

Kirjoitin näistä aiheista, koska viime aikoina monet seurakuntalaiset ovat kysyneet edellä mainituista asioista. Erityisesti seurakuntakentän muutoksista ja niiden vaikutuksista Turkuun on keskusteltu vilkkaasti. Se, että nämä aiheet ovat keskustelujen kohteena myös seurakuntalaisten keskuudessa, ilahduttaa minua. Tämä nimittäin kertoo siitä, kuinka paljon Turun seurakuntaa rakastetaan sekä kuinka tärkeänä omaa, itsenäistä seurakuntaa ja siinä vaikuttamista pidetään.

Kirkkoherra Ion Durac     

Teksti on julkaistu Turun ortodoksisessa seurakuntalehti Kupolissa numerossa 2/2018