Kilvoituksen kautta juhlaan

Kupoli 1/2018, pääkirjoitus

Kilvoituksen kautta juhlaan

Kirkkovuoden rytmissä juhla seuraa toistaan, vuosi toisensa jälkeen. Kuitenkaan siihen ei koskaan kyllästy. Arkisemmat ja tutummat tekstit vaihtuvat valmistautumis- ja juhlakauden jumalanpalveluksissa uusiin. Ne kertovat meille omaa tarinaansa siitä, miksi nyt olemme tässä, kuulemassa niitä, juhlimassa yhdessä jumalanpalveluksessa.

Omakohtainen kokemus tekstin, jumalanpalveluksen ja rukouksen sykähdyttävyydestä koin Herran syntymäjuhlan liturgiassa, jouluyönä, kun liturgian loppupuolella yhtäkkiä lämmin tunne kulki läpi ja ilo valtasi mielen. Aikaisemmin kuultu teksti profeetta Jesajan kirjasta ”lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu” (Jes. 9:5) pulpahti mieleen ja totesin mielessäni: ”Nyt on todella juhla!”

Juhlia edeltävät myös valmistavat paastot, jota kohti tälläkin hetkellä kuljemme. Suuri paasto on jo ovella. Mikä tahansa paaston aika, mutta erityisesti Suuri paasto on meille jokaiselle mahdollisuus tutkia itseämme, sisintämme. Valmistaudumme rukouksen ja kilvoituksen kautta tulevaan suureen juhlaan. Paastoon kuuluvat myös erottamattomasti edistyminen mielenrauhan ja sisäisen tyyneyden saavuttamiseksi juuri itsetutkiskelun kautta, katumus sekä lähimmäisenrakkaus ja siitä kumpuavat tekomme. Olemme tässä maailmassa toisaalta yksin ja omillamme, mutta toisaalta olemme pieniä osia yhteisöissä. Näissä yhteisöissä toimiminen vaatii yhteistyötä muiden ihmisten kesken. Ja vaikka ristiriitojakin saattaa olla ihmisten välillä, kehotetaan meitä Raamatussakin rakastamaan aivan jokaista lähimmäistämme. Tällöin voimme kasvaa yhdessä paremmiksi yksilöiksi.

Kaikki edellä mainitut, vaikkakin tässä yhteydessä erityisesti paastoon liittyviä asioita ovatkin, ei tule muulloinkaan unohtaa. Usein maallinen kilvoituksemme kaipaa kuitenkin hieman tukea. Sitä voimme saada rippi-isältämme, tutustumalla pyhien ihmisten elämäkertoihin tai lukemalla kirkkoisien tai ohjaajavanhusten opetuksia. Heistä voimme saada voimaa omaan kilvoitukseemme.

Kupoli-lehdessäkin olemme joka numerossa melkein lehden alkuajoista asti tutustuneet johonkin kirkkomme pyhään ihmiseen ja hänen elämäänsä lehden ensimmäisessä artikkelissa. Nyt tämän kyseisen palstan ilme kuitenkin muuttuu hieman.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 60 vuotta kuuluisan ohjaajavanhuksen skeemaigumeni Johanneksen kuolemasta. Skeemaigumeni Johannes kilvoitteli aikanaan Valamon ja Petsamon luostareissa ja hänet on haudattu Heinäveden Valamon kalmistoon. Jo hänen elinaikanaan hänen rippilapsensa kokosivat isä Johannekselta saamiaan opetuksellisia kirjeitä kokoon ja tämä kokoelma tunnetaan nykyään nimellä Valamon vanhuksen kirjeitä. Viime vuonna ilmestyi myös toinen kirjekokoelma skeemaigumenin kirjeistä nimellä Kirjeitä Jelenalle. Kunnioituksesta ohjaajavanhusta ja hänen muistoaan kohtaan Kupolissa julkaistaan vuoden ajan otteita skeemaigumeni Johanneksen kirjeistä. Olkoon niistä apua, lohtua ja voimaa, jota me jokainen kaipaamme niin paastoaikojen kuin arjenkin kilvoituksissa.

Rauhaisaa paaston aikaa ja hyvää Herran ylösnousemuksen juhlaa!

Emmi Lainio

Teksti on julkaistu Turun ortodoksisessa seurakuntalehti Kupolissa numerossa 1/2018