Jälkiviinistä

Kupoli 4/2018, papin palsta

Jälkiviinistä

Jälkiviini on yhtä aikaa uusi ja vanha asia. Aiheesta syntyy välillä kysymyksiä ja keskustelua, joten haluan tällä kertaa papin palstalla selkeyttää asiaa.

Jälkiviini, siis tuo Pyhän Ehtoollisen jälkeen kupeista tarjoiltava juoma, on vain lämmintä vettä ja viiniä. Jälkiviiniä ei ole edes siunattu. Tapa juontaa juurensa keskiajalle ja Venäjän kirkkoon. Sen tarkoituksena oli varmistaa, että Ehtoolliseen osallistunut kristitty oli todella niellyt Ehtoollisen. Jälkiviini oli ja on edelleen tarkoitettu suun huuhtelemiseen niille, jotka ovat osallistuneet Ehtoolliseen. Sen tarjoileminen koko kirkkokansalle olisi käytännössä hankalaa: suurissa kirkoissa sitä tulisi tarjota sadoille ihmisille. Tarjottava määrä on muutenkin aina pieni: jälkiviiniä vain maistetaan, ei juomalla juoda. Eri puolilla Venäjää käytännöt myös vaihtelevat ja joissain kirkoissa annetaan jälkiviinin sijaan joko teetä tai kuumaa makeutettua vettä Ehtoolliseen osallistuneille.

Jälkiviiniä ei tarjota muissa Itä-Euroopan kirkoissa, kuten Kreikassa tai Romaniassa. Monessa maassa Ehtoollisen jälkeen jaetaan vain pala ylimääräiseksi jäänyttä kirkkoleipää tai ei mitään. Siksi monet Suomeen muuttaneet ortodoksit ovat hämmentyneitä ja kysyvät, mitä jälkiviini on.

Jälkiviinissä ei siis ole kyse kaikkia ortodokseja yhdistävästä Pyhästä Ehtoollisesta tai edes vieraanvaraisuudesta, kuten joskus on erheellisesti oletettu. Jälkiviiniä luullaan joskus – tietämättä tai tahallisesti – alkukirkon perinteiseksi agape-ateriaksi, joka nautittiin jumalanpalveluksen jälkeen. Tämä oli kuitenkin aivan eri asia, ja voisi olla ennemminkin verrattavissa nykypäivän kirkkokahveihin, joille kaikki ovat tervetulleita.

Pyhä Liturgia ei lopu Ehtoolliseen, vaan jumalanpalvelus jatkuu vielä sen jälkeen. Ehtoolliseen osallistuneiden pitäisi ripeästi juoda jälkiviini ja ottaa kirkkoleipä, ja jatkaa sitten osallistumista palveluksen. Onnittelu Ehtoollisen jälkeen ei ole kirkon tradition määräämä tapa ja voi olla jopa ikävää niille, jotka eivät syystä tai toisesta ole voineet osallistua Ehtoolliseen. Onnittelut ja kaikenlainen kuulumisten vaihtaminen jälkiviinin äärellä myös häiritse jumalanpalvelusta. Muiden seurakuntalaisten kanssa seurusteluun jää hyvin aikaa myös jumalanpalveluksen jälkeen.

Jälkiviini, mikäli sellaista tarjotaan, on tarkoitettu vain niille, jotka ovat valmistautuneet ja ovat osallistuneet Pyhän Ehtoollisen. Vaikka jälkiviiniä ei olisi tarjolla, on Pyhä Ehtoollinen aina yhtä tärkeä. Liturgiaan osallistuminen on myös arvokasta ja tärkeää, vaikka ei olisi osallistunut Ehtoolliseen. Kukaan ei joudu lähtemään kirkosta aivan tyhjin käsin: liturgian lopussa jokaiselle kirkkoon tulleelle jaetaan pieni pala kirkkoleipää.

Isä Ion Durac