Hengellinen Jerusalem

Kupoli 2/2019, pääkirjoitus

Hengellinen Jerusalem

“Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla? Jos unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni. Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.” (Ps 137:4-6, käännös 1933).

Edellä oleva teksti kuullaan laulettuna ennen suuren paaston alkua. Tässä, kuten useissa muissakin jumalanpalvelusteksteissä, kuulemme usein mainittavan Jerusalemin kaupungin. Jo 2000 vuoden ajan olemme liittäneet Jerusalemin Vapahtajan maanpäälliseen elämään sekä erityisesti hänen kärsimystiehensä sekä ylösnousemukseensa.

Jerusalemin kaupunki sekä temppeli rakentuivat kukkulalle. Kaupunki on tärkeä sekä historiallisesti että hengellisesti niin juutalaisille kuin kristityille. Heprean kielessä Jerusalemiin menemisestä käytetään verbiä, jonka kirjaimellinen merkitys on “nousta” tai “kohota”. Juutalaiset siis sanoivat nousevansa ylös Jerusalemiin ja temppeliin. He nousivat Jumalaa kohti, aivan kuten mekin teemme tullessamme kirkkon. Samoin kuin Kristus aikanaan kulki kohti Jumalaansa, Isäänsä, samoin mekin pyrimme nousemaan kohti Jumalaa ja hengellisesti kohti pyhää kaupunkia Jerusalemia.

Ylösnousemus, suuri ilon juhla, pyhä pääsiäinen. Ennen suurinta juhlaamme meillä on kuitenkin myös hieman suuren viikon ja Herran ylösnousemuksen juhlien varjoon jäävä palmusunnuntai eli Herran ratsastus Jerusalemiin. Tuolloin kirkkoja koristavat moniväriset virpovitsat muistuttavat meille, millaisin juhlallisin menoin ihmiset ottivat Jeesuksen vastaan hänen saapuessaan Jerusalemiin. “Hoosianna, Daavidin poika!” Messias oli saapunut Jerusalemiin, vaikkakin uhrautuakseen koko ihmiskunnan syntien edestä.

Herran saapuminen Jerusalemiin aloitti tapahtumaketjun, joka on koko uskomme ja Kirkon perusta. Ylösnousemuksen ilo ja palmusunnuntain Messiaan vastaanottaminen Pyhään kaupunkiin – näiden juhlien tulisi olla joka lailla läsnä elämässämme jokaisena päivänä. Joka päivä meidän tulisi pyrkiä nousemaan kohti Jumalaa, kuten nousemme Kristuksen kanssa hengellisesti Jerusalemiin palmusunnuntaina. Meidän tulisi myös joka päivä muistaa ylösnousemuksen ilo sekä sen kautta elämäämme tullut Jumalan armo.

Jokainen kirkkojuhla on kerran vuodessa, mutta juhlien viesti on aina olemassa – se on ikuinen. Unohtamatta, että elämme tässä maailmassa ja lähimmäisten keskuudessa, yrittäkäämme nousta joka päivä vähintään yksi rappu Jumalaa ja hengellistä Jerusalemia kohti.

Hyvää Herran ylösnousemuksen juhlaa! Kristus nousi kuolleista!

Kirkkoherra Ion Durac